Published on 2018-08-25 08:18:26+00:00

Viidakon sydämessä

Tai Chitwanissa, sama asia eri kielillä. Joka tapauksessa, eilen päädyttiin mukavan oloiseen viidakkolodgeen Sauharan kylässä. Ja heti aamusta oli ohjelmassa kanoottiretki läheisellä Rapti-joella. Joella joka rajaa varsinaisen luonnonpuistoalueen puiston bufferialueesta. Kohtalo oli lisännyt ohjelmaan myös rankan vesisateen.

Kanoottireissu oli hieman vaisu. Joessa piti olla krokotiileja, mutta niitä ei näkynyt. Sen sijaan rannan pusikoissa näkyi muutamaa erilaista kuningaskalastajaa, mutta voimakkaassa virtauksessa ei pystynyt pysähtymään kuvaamaan.

Rannalle päästyämme teimme pienen retken viidakossa. Siellä oli välillä jännä tunne että meitä tarkkaillaan. Ja vihreyden seasta löytyikin muutama silmäpari...

Paljon muuta sieltä ei sitten löytynytkään. Bambi ja kaverit. No erilaisia lintuja näytti olevan aika paljon.

Intiantikka (vähän liian kaukana) :

Jalohaikara:

Brahmanpöllö (?):

Mehiläissyöjä:

Kävelyretken jälkeen kävimme tutustumassa elefanttien lisääntymiskeskukseen. Paikalla oli parikymmentä naaraselefanttia ja muutama vähän vanhempi poikanen.

Tunnelma oli aika apaattinen. Elefantit oli kahlittu paikalleen ja monet vain heiluvat edestakaisin. Olivat vahvasti vailla virikkeitä. Vähän kuin olisi mennyt elefanttien mielenterveysparantolaan...

Jatkoimme elefanttien jälkeen vielä lyhyellä kävelylenkillä, jossa näimme lähinnä lisää peuroja. Täällä tuli myös kohtaaminen ensimmäisen iilimadon kanssa. Näitä tuli sitten tämän päivän aikana lisää itse kullekin. Ei mitään miellyttäviä, mutta ei toisaalta vaarallisiakaan. Irtosivat määrätietoisella nykäisyllä ja jättivät jälkeensä verta vuotavan mustelman.

Lopulta kengät ja vaatteet likomärkinä palasimme syömään ja pienelle lepotauolle. Sillä aikaa kun me olimme olleet viidakossa etsimässä sarvikuonoja oli yksi sarvikuono lähtenyt lodgen takapihalle varmaankin meitä etsimään. Onneksi lopulta löysimme toisemme.

Iltapäivällä oli edessä elefanttisafari viidakossa. Ahtauduimme neljällä hengellä elefantin selässä olevaan telineeseen ja kävelimme metsään. Siellä ei tullut mitään kovin kummoisia spottauksia, mutta norsun selässä oli kovin mukava kulkea viidakossa. Huomattavasti hauskempaa kuin omin jaloin tarpominen.

Avatar of Author

Tuomas Turpeinen