Saimme eilen tarjoukset neljältä firmalta ja kävimme vielä aamulla kysymässä viidenneltä, jonka edustajan olimme tavanneet lentokentällä. Viimeisen hinta oli hieman kalliimpi kuin halvin edellisistä tarjouksista, mutta palvelu oli miellyttävintä. Matkatoimiston kaveri puhui normaalilla äänellä ja nopeudella, ehdimme myös itse kysymään kysymyksiä. (Tästä voi rivien välistä lukea minkälaista oli muutamien muiden toimistojen palvelu ?) Keräsimme rahat kätköistämme ja etsimme toimivan pankkiautomaatin. Nyt on reissu varattu ja lähtö huomenna aamulla.
Aamulla tapasimme myös työkaverini Eliaksen entisen oppilaan joka asuu täällä Nepalissa. Kävimme kahvilla ja keskustelimme hänen tulevaisuudestaan. Palkka yliopistolla ei ole hurja. Yliopistotyö ja muutama sivuhomma tuottaa 400-600 dollaria kuukaudessa. Ja se ei kuulemma riitä juurikaan mihinkään. Hän toivoi että voisimme yrittää saada jonkun suomalaisen yliopiston ottamaan hänet jatkamaan tohtoriopintojaan. Lupaisin että teemme parhaamme...
Päivän ruokailua piristi hyvin särmän näköinen ja tehokas poliisi ?
Ja komeat sähköasennukset. Täällä ei voi kun ihmetellä miten täällä ylipäätään sähköt voi toimia.
Iltapäivällä suuntasimme Katmandun Durbar Squarelle. Kuvittelimme olevamme nyt turistilauman keskellä, mutta myös paikallisia liikkuu alueella paljon.
(Ostin tuon lilan pussukan vaikka en sille pahemmin keksi käyttöä... mummo oli vakuuttava myyntipuheissaan.)
Paluumatkalla testasimme riksakyytiä. Näky oli varmasti uhkaava kun olimme molemmat ahtautuneena tuohon takaosaan...
