Vuokraisäntä on ollut viikonlopun reissussa ja hänen kanoistaan käy pitämässä huolta Pamaku -niminen mies. Eilen hän ohimennen kysyi että lähdemmekö huomenna aamupäivällä kirkkoon. Hetken pohdin ja olin sitten että mikä ettei. Onpahan taas uusi kokemus.
No aamusta kirkkovaatteet päälle (en kyllä ollut mitenkään varautunut) ja menoksi. Pääsimme paikalle täpötäyteen kirkkoon. En ole ihan varma että mitä kristinuskon haaraa tämä edustaa, mutta nimi oli ilmeisesti ZAOGA forward in faith ministries ja paikka oli nimeltään Greendalen Christian Centre International. Perustajina arkkipiispat Ezekiel H. ja Eunor Guti. Vakuuttavaa.
Istuimme tyytyväisinä takariviin seuraamaan. Ilmeisesti herätimme siinä jonkinverran huomiota, olimmehan kirkon ainoat valkoihoiset, ja suhteellisen moni ohikulkija tulikin sanomaan ihan kädestä päivää.
Hetken siinä oltuamme yksi kirkon opas tulikin ehdottamaan että voisimme mennä istumaan tuonne eteen, sieltä on helpompi seurata. Ja veikin meidät sitten ihan eteen samoille penkeille jossa istui kirkon vanhemmisto. Koitin kyllä olla vaatimattoman suomalaisesti että ei nyt minun takia tarvi, mutta eipä siitä nyt kehdannut kieltäytyä. Ja tietenkin he vielä sitten esittelivät meidät koko seurakunnalle. "Hei vaan."
Alussa äänessä oli seurakunnan pastori joka piti noin tunnin painokkaan ja kovaäänisen saarnan aiheesta rahan antaminen kirkolle. Kyllä meillä on varaa (kun kerran on varaa vaatteisiinkin), on häpeä jos et mitään pistä kolehtiin, Jumala tykkää kun lahjoitat jne. Kaikki valuutat kelpasi, myös luottokortti ja kännykkä maksut. Mietin että tässä seurakunnassa olisi kyllä vaikea olla köyhä. No mutta, niin kauan kun henki pihisee sinusta on pidetty huolta. Ja sitten tuotiinkin eteen rahankeräysämpärit. Sinne sai käydä laittamassa valvovan silmän alla rahaa.
Seuraavaksi alkoi oikeastaan palveluksen hauskin osuus. Tulevat puolisot kävivät seurueineen esittäytymässä. Oli laulua ja huutoa. Hyvä meininki. Samoin lapset saivat siunauksen heti perään. Vähän musiikkia ja tarinoita. Muutaman kerran rahankeräysämpärit.
Seuraavaksi oli ohjelmassa kohta "Word". Se tarkoitti että pastori päästettiin taas irti. Hän olikin kerännyt hyvin voimia ja päästeli suustaan pyhää sanaa semmoisella voimalla että ei voinut kuin hölmistyä vieressä. No alun hyvin kovaääninen saarna jatkui entistä innokkaampana. Oli kielillä puhumista (ei kuitenkaan suomea), saman toistamista, huutamista, joku kaatui, yksi jäi pyörimään hölmistyneenä rinkiä. Kaikkea jännää. Tosin hommasta tuli kyllä mieleen vähän myös huono stand-up show; puhuja ei ollut erityisen hauska ja hän nappasi yleisöstä satunnaisesti ihmisiä ja vei heidät milloin mihinkin vähän noloon hommaan. Milloin yhden kanssa demonstroitiin miten Goljat teurastettiin ja toisen kanssa vaan muuten vaan heiluttiin. Hämmentyneitä ihmisiä. Ei ehkä mitenkään minun makuun. Enemmän ahdistava kokemus, jossain välissä mietin että olisin käynyt hakemassa takaisin rahan jonka laitoin kolehtiin ?
Lopulta saimme vielä ehtoollisen. Kätevästi suoraan penkkiin. Koko homma vei kolmisen tuntia. Söin aamupalaksi pari banaania, siinä vaiheessa kun pastori pontevasti kyseli pari minuuttia seurakunnalta "are you hungry", mielessäni vastasin "very hungry!"
Samaan aikaan kirkon vieressä metsässä kokoontui toinen porukka jota kutsutaan nimellä Apostoles.
He ovat seurakunta josta joku kirjoitti että se on juuri näillä alueilla syntynyt kirkko. Siinä yhdistyy jollain tavalla paikallisen Shona-heimon kulttuuri ja kristinusko. Se oli alunperin hyvin sukupuolijakautunut kirkko, mutta vähän kerrassaan on tuotu tasa-arvoa mukaan toimintaan. Toisaalta jotkut sanovat että siinä on myös mukana kaikenlaista taikauskoa. Jakaa mielipiteitä.
Illalla tuli kauan odotettu ukkosmyrsky. Tosin se näytti jäävän vain salamoinniksi pilvien välillä ilman sadetta.
