Toinen päivä samoilua Pokharassa. Tämä on semmoinen tyypillinen turistikaupunki joka löytyy monesta lämpimästä maasta. Tarjolla on monenlaista aktiviteettia ja tekemistä. Rantakatu on täynnä krääsäkauppoja ja pieniä sieviä ravintoloita.
Vuokrasimme aamupäivästä hassun polkuveneen pariksi tunniksi.
Minulla oli Nepalin suhteen yksi lintubongaustavoite: halusin kuvan kuningaskalastajasta. Chitwanissa se ei onnistunut, joten seuraava mahdollisuus on täällä. Tosin kaikki ovat sanoneet että nyt ei ole hyvä aika ja että täällä ei ole nyt kuningaskalastajia. Mutta yllätys yllätys, tunnin vaivalloisen etenemisen (toi polkuvene ei ollut mikään varsinainen matkavene) jälkeen rannan pusikoissa pilkisti jotain sinertävää; siellä lennähteli valkorintainen kuningaskalastaja (virallinen nimi lie smyrnankalastaja).
Kävimme syömässä ravintolassa, jossa tarjoilijapoika ei tainnut osata sanaakaan englantia. Tilasin kokiksen, sain fantan. Tilasin kalaa, en saanut mitään...
Alkoi satamaan ja arvoimme loppuiltapäivän lähdemmekö yöksi Sarangot-nimiseen paikkaan. Sarangot on korkea kukkula Pokharaan vieressä. Sieltä on erittäinen komeat näkymät auringon nousun ja laskun aikaan vuorille. Lopulta päädyimme ottamaan riskin ja lähdimme kävelemään Sarangotille. Matka jäi lyhyeksi kun oikeaa polkua ei löytynyt millään. Tästä suivaantuneina ajelimme lopulta kalliilla taksilla perille. Kivat iltamaisemat kaupungin ylle.
