Koronan vuoksi liian pitkäksi venyneen suunnittelun jälkeen pääsimme lopulta lähtemään partiomatkalle Skotlantiin. Mukana on seitsemän aikuista ja kolmetoista nuorta. Aika nopeasti selvisi että tämmöisellä porukalla siirtyminen paikasta toiseen ei ole aivan niin helppoa kuin muutaman hengen sakilla. Nuoremmilla tuntuu menevän homma helposti hieman nahisteluksi.
No mutta perille päästiin. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli Amazing race, jossa kiersimme Edinburghin nähtävyyksiä.
Sää toivotti meidät tervetulleiksi juuri niinkuin voi olettaakin.
Kävimme mm. satamassa syömässä fish & chipsit. Illalla paikallinen partiolippukunta oli järjestänyt meille ohjelmaa. Kävimme pelaamassa heidän kanssa rugbya ja krikettiä.
Seuraavan päivän ohjelma sisälsi Edinburghin linnan valtaamisen. En tiedä olenko nähnyt jo vähän liikaa linnoja, mutta vaikka olikin hieno ja iso niin linna oli vähän tylsä ja kovin turistinen kohde.
Sen sijaan mielenkiintoisemmaksi kohteeksi osoitautui linnan lähellä sijainnut Illuusionmuseo.
Seuraavana päivänä lähdimme katsomaan paikallista hevostapahtumaa naapurikylään. Kyseessä oli jonkinlainen muista ajoilta jolloin Skotlanti taisteli englannin kanssa.
Ja sitten taas seuraavana päivänä kävimme harjoittelemassa vaeltamista kävelemällä naapurikylän kukkulan päälle. Aika raskasta tuo ylämäkeen käveleminen, eikä alamäkikään oikeastaan välttämättä ole juuri kevyempää.
Erinäiset julkiset kulkuvälineet on tässä reissun aikana tulleet tutuksi. Skotlannissa tuntuu olevan varsin kätevät bussi- ja junayhteydet. Junan kanssa tosin oli muutaman kerran haasteita kun vuoro oli joko peruttu tai myöhästyi.
Omalta kohdaltani ohjelma hieman muuttuikin sitten seuraavana päivänä. Sain pakollisen reissuflunssan, tai koronan. Itse epäilen että se johtui meidän yöpaikasta. Yövymme Galashielsin partiolaisten kololla. Se olisi varsin hieno paikka, mutta siellä on aika vahva homeen tuoksu. Ja saattaa siis olla että oireilin sitä paikan sisäilmaa.
Virallisessa ohjelmassa seuraavana oli vaellus osuus. Itse en sinne päässyt heti lähtemään vaan lepäilin puolitoista päivää kolon yläkerrassa. En kuitenkaan halunnut missata vaellusta vaan lopulta päätin että nyt on mentävä.
Junalla ensin Glasgowhon ja siitä sitten bussilla Glencoeen, josta kävelimme West Highland Wayn kaksi viimeistä päivämatkaa, eli n. 35 km.
Sää oli jokseenkin vaihtelevaa. Välillä ihan nättiä, mutta enimmäkseen pilvistä, ja sadekaan ei ollut mikään kovin outo ilmestys...
Reissu käytännössä päättyi vaellukseen. Palasimme sieltä Galashielsiin, jossa vielä heipattiin Galashielsin tuttavalippukunta ja valmistauduttiin kotiin paluuseen.
