Netistä oli löytynyt joku blogi jossa joku oli vaeltanut varangerin kansallispuiston läpi viidessä päivässä. Siitä innostuneena mietimme että voisi jonkinlaisen vastaavan koittaa itsekin tehdä. Lopulta kuitenkin päädyimme johonkin kevyempään kompromissiin ja lähdimme Vadsøstä ajatuksella että kävellään minne nenä näyttää ja yövytään kun alkaa väsyttämään.
Ensimmäinen kohde oli Nattflelldalen laakson vesiputous. Kyseessä onkin ihan kohtuullisen korkea vesiputous. Jos on yhtään korkeanpaikankammoa, niin paikan jylhyys saattaa jopa hieman ahdistaa ?
Eka yö oltiin putouksen vieressä suon reunalla.
Tämän jälkeen loppui merkityt polut ja me vaihdoimme etenemisen tunturisamoiluun.
Kartasta löytyi suhteellisen läheltä toinen kanjonijoki ja päätimme suunnata sinne. Paikka olikin sen verran nätti että päädyimme myös yöpymään siinä.
Vieressä oli jopa lunta saatavilla.
Ja kylpylä
Mukavaa alueessa oli, että kirkasta vettä oli saatavilla joka puolella. Joimme sitä suht huoletta.
Päädyimme seuraamaan rotkoa sen alkupisteeseen. Siellä oli iso järvi, josta lähti myös laskujoki ekana kohteena olleelle vesiputoukselle. Lähdimme seuraamaan sitä. Päätimme että etsimme nyt mahdollisimman hyvän telttapaikan, sillä komeudestaan huomiotta kaksi edellistä oli ollut vähän möykkyisiä, varsinkin kun teltan joutui pystyttämään kiireessä pienen myrskyn yllätettyä. Päädyimme tasaiseen penkereeseen vanhan jokiuoman vieressä.
Paikalla oli myös tylliperhe jonka takapihalle olimme ilmeisesti leiriytyneet. Yrittivät hämätä vaihtamaan paikkaa esittämällä siipirikkoa kun kävelin vähän lähemmäksi.
Lähellä oli myös jokin esiaikainen, vähän vaatimattomampi Stonehenge tai aurinkokello.
Viimeiselle vaelluspäivälle päädyimme kävelemään takaisin parkkipaikalle mutta eri puolelta vesiputousta. Hyvä valinta, putous näkyi hienommin.
Tässä vaiheessa teimme myös reittivalinnan, josta ei pidä kertoa äidille. Päätimme mennä rotkon pohjalle juurikin tuosta kuvassa näkyvästä kohdasta. Jälkikäteen sanottuna oli ehkä hieman tyhmää rinkan kanssa tuosta mennä, mutta nelivedolla ja varovaisilla askelilla pääsimme onnellisesti alas asti. Sieltä saikin putouksesta aivan uuden kuvakulman.
Paluumatka menikin rotkon pohjaa seuraten takaisin parkkipaikalle.
