Published on 2020-01-14 15:42:01+00:00

Paluu arkeen

Tulin takaisin Harareen ja vielä on läjä asioita hoidettavana. Tosin ihan ensin hoidin läjän pyykkiä ja pesin kengät jotka oli päässyt Botswanan sateissa muutaman kerran kastumaan ja olivat jo vähän jännän tuoksuiset. Kuivuvat muuten nopeasti kun laittaa aurinkoon.

Siskon vuokraisäntä kutsui meidät syömään taloonsa eilen. Ruuaksi oli kanaa heidän omasta kanalastaan. Tässä kana vielä elävänä, vaikkakin hieman epätoivoisen näköisenä naapurin rouvan otteessa.

Ruoka oli muuten perinteistä Zimbabwelaista, maissimuusia (tosin vähän parempaa tummaa versiota siitä), Black Jack -nimisestä kasvista tehtyä salaattia ja tuota kanaa. Kana on roadrunner-lajia ja tuntui jotenkin vähälihaisemmalta kuin meikäläisten kanat. Se tosin oli kyllä elänytkin häkissä ilman erityistä lihotussuunnitelmaa.

Ruokavieraaksi oli kutsuttu myös vuokraisännän tyttären miehen vanhemmat (näille on varmaan joku hyvä nimikin Suomenkielessä). He kertoivat juttuja vanhoista hyvistä ajoista. Yksi puheenaihe oli ns. toteemi. Täällä kullakin ihmisellä on oma, isältä peritty toteemi. Se voi olla vaikka leijona, seepra, apina, sydän tai vesi. Toteemi on ikäänkuin symboli elämässä, kuvitellaan että ihmisellä on toteemieläimen luonne. Ja siihen liittyy sääntö että sitä ei saa syödä tai tappaa (tällä luotiin aikoinaan kunnioitusta luontoa kohtaan). Ne kuulemma on lähtöisin niin kaukaa historiasta kuin elettiin vielä pienissä kylissä (klaani, eli ilmeisesti ikäänkuin yksi suku). Kukin kylä saattoi olla erikoistunut johonkin eläimeen ja he tulivat sitten tunnetuksi siitä. Se eläin on sitten kulkenut historiassa eteenpäin näihin päiviin asti vaikka kylistä on jo lähdetty. Ennen toteemien merkitys oli isompi, oli mm. kielletty menemästä naimisiin samojen toteemien haltijoiden kanssa ja erityisesti tekemästä lapsia. Kuulostaa ihan hyvältä säännöltä. Toinen asia mistä puhuttiin on Zimbabwen huono taloustilanne ja työttömyys. Siitä historiasta voi tarkemmin lukea vaikka Wikipediasta jos kiinnostaa. Suurin ongelma on kuitenkin valtava korruptio. Poliitikot eivät aja kansan etua, vaan omaa etuansa. Ja heitä ei saa pois hommistaan. Vielä pari vuotta sitten asiasta ei uskaltanut edes puhua, kansan seassa oli korvia ja jos sana kiiri että olit kritisoinut presidenttiä jouduit ongelmiin. Tänä päivänä ihmiset puhuvat kuitenkin avoimesti. Taksikuski Vic falsseilla kertoi että hän vihaa Mugabea, koska hän oli ajanut heidän vanhempansa sotaan ja tappanut heidät. Ja uusi presidentti (lempinimeltään krokotiili) on entistä huonompi.

Eilen ei ollut sähköjä, joten ei myöskään nettiä. Eilen illan pimeydessä oli myös yksinäinen lepakko onnistunut ryömimään sisälle ja lenteli sisällä rinkiä. Oli varmaan puolen tunnin työ saada se ulos. Minä huidoin kankaalla ja Vipe näytti taskulampulla valoa.

Tänään käytiin hoitamassa siskon maassaololupaa. Se tarkoitti että ensin käytiin poliisiasemalla täyttämässä sormenjäljet johonkin lappuun. Lueskelin seinältä etsintäkuulutuksia ja siellä oli yksi aika hauska.

Tuo "indicating witches and wizards". Täällä ei saa toista ihmistä kutsua noidaksi tai siitä seuraa oikeustoimia. Maa on vielä jonkinverran taikauskoinen, joten tuo on ilmeisesti aika vakava herjaus ?

Poliisiaseman jälkeen käytiin poliisikoululla, jossa hieman maksamalla saatiin yksi poliisi hakemaan parit leimat sormenjälkipaperiin. Jos olisi tehnyt tämän itse olisi joutunut odottamaan pari päivää. Se korruptio on tässä maassa aika syvällä... Ja lopulta vietiin sitten paperit maahanmuuttovirastoon. Huomenna sitten lisää siitä.

Takaisin taas niillä mukavilla kombeilla.

Avatar of Author

Tuomas Turpeinen