Olin varannut pääsiäistorstaille liput jääkiekkopeliin. Paikallinen Canucks on pelannut hyvin ja ovat korkealla lohkossaan ja liput on kohtuullisen haluttuja ja kalliita. Mutta katselin että Dallas Starilla on hyvä suomalaisedustus ja harvoin kuitenkaan NHL peleja katselee livenä, niin sijoitetaan siihen. Liput olivat vajaa 100€ ja ne olivat halvimpaan mahdolliseen nurkkaan mitä hallista löytyi. Dallas voitti, ja tunnelma oli muutenkin oikein mainio. Porukkaa todellakin oli paikalla.
Pääsiäisenä oli täälläkin perjantai ja maanantai vapaat. Eli neljän päivän viikonloppu. Saikin ihan vakavissaan miettiä että miten aikansa kuluttaa. Perjantaina lähdin katsomaan vakioretkikohdettani, Lynn kanjonia. Se on mukava vihreä metsä.
Mutta todellisuudessa täälläkään ei tarvitse ihan yksin olla. Paikka on aika suosittu myös paikallisten parissa.
Lauantaille otin kohteeksi jo aiemmin käymäni kaupunkiluontopolun, eli aivan lentokentän eteläpuolella kulkevan West Dyke -polun. Joku lintubongari vihjaili, että alueelta löytyisi muitakin pöllöjä ja siitä innostuneena ajattelin että voisin vielä uudestaan siellä kävellä. Lähdin vielä suhteellisen ajoissa liikkeelle, mutta paikan päällä sain sitten kuulla että pöllöt olivat jo lähteneetkin muuttomatkalle. Mutta kuulemma erityisen hieno parvi lumihanhia oli yhä siellä. Aivan pian nekin lähdössä kohti Siperiaa.
Istuskelin sitten muutaman tovin penkillä ja katselin paremman puutteessa hanhia. Siellä täällä kaupungilla on kylttejä joissa varoitetaan kojooteista. Ne ilmeisesti ovat jonkinverran kaupungistuneet ja tykkäävät etsiskellä syötävää ihmisten nurkista. Varoitukset sanovat että ei pidä mennä lähestymään niitä. Tuossa luontopolun vieressä semmoinen sitten jolkutteli.
West Dyke polun päässä oli toinen kohde, jossa olin ajatellut käydä. Vanha kalastajakylä tai kaupunginosa nimeltään Steveson. Sieltä on aikoinaan käyty kalastamassa lähivesillä, tuotu saalis takaisin rantaan ja purkitettu ja lähetetty maailmalle myyntiin. Paikalta löytyi muutamakin museo jotka liittyivät kalastusaluksiin tai kalojen käsittelyyn.
Hienosti rannan vanhoista teollisuustaloista oli tehty museoita.
Paluumatkalla kävelin vielä pöllömestojen ohi ja siellä olikin kova kuhina menossa! Viirupöllöpesue oli tullut illan tullen esille ja kovasti touhusivat siinä kaikenlaisia pöllöjuttuja. Kuvaaminen ei ollut vaikeeta, eivät olleet kovinkaan ujoja.
Lähilammella oli myös Amerikan tukkasotkapari uimassa, englanniksi tämä on ring necked duck (ankka, sorsa), outoa.
Tein lauantaina henkilökohtaisen päivän kävelyennätykseni, 36500 askelta. Joten en viitsinyt sitten sunnuntaina ihan hirveästi patikoida. Tarkoitus oli pääasiassa olla kaupungissa. Olen satunnaisesti pelannut Pokemon Go:ta ja täällä on ollut ihan hauskaa ajankulua sen kanssa kulkea. Huomasin, että sunnuntaina oli suunnitteilla iso joukkotapahtuma sen puitteissa, tarkoitus oli kävellä ympäri keskustaa ja kerätä porukalla jotain hankalampia pokemoneja. No lähdin sitten siihen mukaan. Meitä oli parhaimmillaan joku 50 henkeä. Tässä näki kivasti kaupunkia vähän muutenkin kuin niitä reittejä mitä on tottunut itse liikkumaan. Tässä samalla tuli hieman esille tämän kaupungin haittapuolet. Vancouver lienee yksi huumeongelmaisin kaupunki maailmalla. Keskusta ja lähialueet on suht täynnä narkkareita ja syrjäytyneitä. Heitä yritetään auttaa monenlaisien vapaaehtoisprojektin avulla. Kaupunki on erityisesti pyrkinyt keventämään lainsäädäntöä huumeiden osalta, tällä pyritään saamaan käyttäjät enemmän esille, jolloin heitä pystyy helpommin auttamaan. Siitä on tosin seurannut että huumeiden käyttäjiä on kaupungissa entistä enemmän ja huumeiden aiheuttamien kuolemien määrä on kasvanut. Pokemon kävelyn aikana kävimme myös vähän syvemmällä Chinatown nimisessä kaupunginosassa, joka on huumeiden käyttäjien ydinaluetta. Täällä ei välttämättä ole viisasta liikkua itsekseen. Kadut olivat käytännössä täynnä porukkaa enemmän ja vähemmän hyvässä kunnossa.
Päivittäisiä näkyjä on myös kun joku on sammunut tai muuten vain nukahtanut mitä ihmeellisempään asentoon jonnekin kadun varteen.
Kodittomia on paljon ja jotenkin tuntuu että siihen on jo aika totuttu että kadulla liikkuessa joku on majoittautunut vapaaseen porttikongiin. Keskustassa on paljon aidattu alueita ja kaikenlaisin verkoin estetty että joka paikkaan ei pääse nukkumaan.
Sunnuntaina olin toipunut kävelyistä jo sen verran että lähdin vielä katsomaan toisen pöllövihjeen. Käveltyä tuli taas aika reilusti, mutta lopulta onnistuin bongaamaan suopöllön lentokentän laidalta. Hienosti näkyy valkoiset siivenympärykset, vähän kuin olisi copy-pastennut tuon linnun tuohon jostain toisesta kuvasta.
Jatkan tässä vielä samaan syssyyn hieman seuraavan viikonlopun osalta. Itselläni viikonlopputekemiset on ollut aika paljon erilaisten luontopolkujen kävelyä. Kaupungissa ei enää ole hirveästi ole mitään kiinnostavaa, muutamat museot olin jo edellisellä kerralla käynyt katsomassa. Ja shoppailun suhteen täällä on aika lailla samat mahdollisuudet kuin suomessakin. Niin erilaisia luontonähtävyyksiä on sitten tullut metsästettyä. Ja aika paljon juuri erilaisten lintujen perässä tullut mentyä kun se nyt on yksi näppärä tapa valita kohteet! Nyt olin saanut vinkin erilaisista kolibreista. Täällä esiintyy kahta lajia, Rubiinipartakolibria ja kettukolibria. Rubiinipartakolibri esiintyy ympäri vuoden, mutta tuo kettukolibri muuttaa ja on juuri nyt palaamassa. Sitä en ollut aiemmin nähnyt ja nyt ajattelin lähteä katsomaan jos löydän. Richmond Nature park oli kohde, ja siellä tosiaan olikin mukavasti kolibreja paikalla.
Nämä ovat tosiaan väritykseltään aika kettumaisia 😄 Samassa paikassa viuhahteli myös niitä Rubiinipartakolibreja. Kolibrien kuvaaminen on melko haastavaa, ovat todella vikkeliä ja pieniä. Siivet liikkuvat hyvin nopeasti, valotusaika taisi olla 1/2000 s ja silti siivet eivät ole paikallaan. Tässä menee hyvä tovi että saa edes muutaman kohtuullisen otoksen.
Päivän päätteeksi kävin vielä katsomassa olisiko valkopäämerikotkat nyt hyvällä kuvausetäisyydellä. Ja tällä kertaa, hieman viileämpänä päivänä, ne tosiaankin oli vähän matalammalla.
