Santorini osoittautui vähän hankalaksi saareksi näin turistikauden ulkopuolella. Lähes kaikki paikat kiinni ja julkiset kulkee huonosti. Hotelli oli paikassa jossa oli enemmän kissoja kuin ihmisiä.
Pakollisten nähtävyyksien jälkeen sinne ei jäänyt kovin paljoa tekemistä. Aika siis lähteä liikkeelle. Ostimme liput Naxoksen sisarsaarelle Parokselle. Näillä vähän vähemmän turistisilla, mutta kuitenkin riittävän isoilla saarilla tuntui olevan parempi tunnelma. Ihmisiä asuu siellä, joten kauppoja ja ravintoloita on myös auki. Saari on samalla viimeinen paikka ennen paluuta Ateenaan.
Sää on viime päivien aikana huonontunut, käynyt tuuliseksi ja viileämmäksi. En tiedä onko se vai matkustajamäärät vaikutanut enemmän, mutta lauttoja saarien välillä on peruttu tai lähtöä siirretty. Meilläkin laivan piti alunperin lähteä päivällä, mutta se siirtyi iltaan.
Kävimme päivällä vielä nopeasti katsomassa saaren toista päätä. Sieltä mieleen jäi erityisesti paikka nimeltä Red Beach.
Iso punakivinen jyrkänne. Kyltit kielsivät rannalle menemisen irtokivien tippumisriskin vuoksi, mutta otimme riskin ja kävelimme sen läpi.
Illalla lastauduimme lauttaan. Santorinin satama sijaitsee kaupunkien ulkopuolella. Minulle tuli sieltä vähän villin lännen tunnelma
