Työpaikka tarjosi mahdollisuutta lähteä taas hieman pidemmälle työmatkalle Vancouveriin. Ja tartuin tietenkin tilaisuuteen. Kiinnosti erityisesti (töiden lisäksi tietenkin) nähdä Vancouveria näin keväällä, ja myös sillä ajatuksella että tämä on muuttolintujen prime time.
Noh, Helmikuun lopussa lähti lento kohti Kanadaa. Saapuminen sujui tuttuun malliin, jossa ensin lentokentällä jokunen tunti odoteltiin viisumia ja sen jälkeen sitten junalla kohti keskustaa ja kämppää. Asuntona tällä kertaa minulla on AirBnb:stä otettu asunto, mutta se on hotellista joka tarjoaa myös pidempiaikaisia ja paremmin varusteltuja asuntoja. Kämppä sinänsä aika perus, mutta siinä on hyvät tilat. Maisemat hieman ankeat, ja heti ulko oven takana on kaksi strippiklubia.
Mutta eihän täällä sisällä tarvitse koko aikaa viettää. Kävin heti ekana viikonloppuna kiertämässä pakolliset nähtävyydet. Siihen meni n. 33 tuhatta askelta ekana päivänä.
Kiersin Stanley-parkin ja kävin sieltä kävelemässä jo ennestään tutut luontopolut.
Sää täällä on sateinen. Oikeastaan sateettomia päiviä ei vielä ole ollut vielä yhtään. Sää on ollut myös siitä huono, että paikallisessa laskettelukeskuksessa ei ole ollut juurikaan lunta. Kuulemma juuri se viikonloppu kun tulin oli ollut lähes ainoa kun siellä on ollut riittävästi lunta laskettelemiseen. Ja kun katsoo kaukaisia vuoria, näkee että lumiraja onkin kohtuullisen korkealla. Ja sielläkään ei aivan valtavasti lunta ole.
Pääsin sitten viikonlopun jälkeen töihin. Tosin heti tiistaina oli kurkku kipeä ja jäin varmuuden vuoksi kotiin. Reilu päivä meni kuumeessa, mutta siitä toipui sitten yllättävän nopeasti. Lentokoneessa oli vieressä istunut kaveri joka tuoksui vahvasti Vaborubille, aineelle jota erityisesti jenkit tuntuvat käyttävän flunssan torjuntaan. Mutta otin ekan viikon aika kevyesti. Suurin aktivieetti oli kun kävin hakemassa yliopiston kirjakaupasta avaimen. Siellä oli näyttely kirjoista jotka on syystä tai toisesta bannattu tai harkinnassa kieltää Pohjois-Amerikassa. Syitä oli monia.
Viikonloppuna kävin katsomassa UBC:n naisten sarjansa kultaottelua ja miestin pronssiottelua. Nämä pelaavat käytännössä Kanadan korkeinta sarjaa ja pelit oli kyllä tosi viihdyttäviä.
Sunnuntaina koin olevani jo sen verran kunnossa, että lähdin katsomaan vieläkö löytäisin kolibreja paikasta jossa niitä edellisellä kerralla olin nähnyt. Eli Van Dusenin puutarhassa. Siellä olikin yllättävän paljon lintukuvaajia paikalla, ja sain kuulla että se on tällä hetkellä parhaimpia paikkoja kuvata niitä. Aivan puiston sisääntulon vieressä on lammikko, jossa kasvaa jotain ruohoja, joiden päässä olevasta pallukasta kolibrit käyvät hakemassa pesämateriaalia (kuvauksesta huomannee, että en ole läheskään niin innoissani kasvien tunnistamisesta kuin lintujen 😄)
Ja siinähän niitä pyörikin.
Mutta aika harvakseen ne siinä pyörivät ja kyllästyin odottamaan. Lähdin lähellä olevalle ruokintapaikalle vielä katsomaan jos sieltä löytyisi paremmin. Ja siellähän niitä oli vielä paremmin liikkeellä. Tosin ei ehkä niin kuvauksellisessa ympäristössä.
Jännä tuo kolibrien kaula. Sopivassa valossa se näyttää aivan mustalta. Mutta kun aurinko paistaa sopivasti sivulta, se muuttaa metallisen väriseksi. Eri lajeilla tietenkin vähän eri sävyiseksi.
Nuo linnut näyttävät harvinaisen akrobaattisilta ja taipuvat vaikka minkälaisiin asentoihin. Vähän kuin lentäviä kissoja...
